Euroopan unionin ulko- ja turvallisuus- politiikka (YUTP)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on ollut viime vuosina yksi nopeimmin kehittyneistä EU:n toimialoista. Tähän vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet mm. Länsi-Balkanin tapahtumat 1990-luvulla sekä varautuminen 2000-luvulla uusiin turvallisuusuhkiin, kuten terrorismiin ja merirosvoukseen.
Lissabonin sopimuksella ajanmukaistettiin EU:n toimielimiä ja parannettiin sen työskentelymenetelmiä. Merkittävin uudistus oli EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan johtaman EU:n ulkosuhdepalvelun perustaminen. Lissabonin sopimukseen sisältyy myös keskinäisen avunannon velvoitteita.
Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2003 korkean edustajan valmisteleman EU:n ensimmäisen turvallisuusstrategian. Strategia kuvailee unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristöä ja tavoitteita. Sen tehtävänä on ohjata ja vahvistaa unionia globaalina toimijana, joka käyttää aiempaa yhtenäisemmin ja tehokkaammin laajaa välineistöään yhteisten arvojensa ja yhteisen turvallisuutensa edistämiseen.
Turvallisuusstrategiassa suurimmiksi uhiksi on määritelty terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen ja alueelliset konfliktit sekä niihin liittyen sortuvat valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Unionin strategisia tavoitteita ovat siihen kohdistuviin uhkiin vastaaminen, turvallisuuden ja vakauden rakentaminen lähialueilla sekä tehokkaan monenkeskisen yhteistyön varaan rakentuva kansainvälinen turvallisuus- ja oikeusjärjestys. Keinot näiden tavoitteiden edistämiseksi voivat olla niin poliittisia, humanitaarisia, kehityspoliittisia ja taloudellisia kuin myös sotilaallisia ja siviilikriisinhallintatoimia. EU:n turvallisuusstrategiaa päivitettiin vuonna 2009.
Selvitys EU:n Lissabonin sopimukseen sisältyvästä keskinäisen avunannon velvoitteesta (PDF 3389 kt) ulkoministeriö 4/2008
Tämän sivun sisällöstä vastaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksikkö
Päivitetty 27.5.2010