Kauppapolitiikka on yksi niistä alueista, joissa EU:n jäsenmaiden yhteistyö on pisimmälle kehittynyttä. EU:lla on yhteiset sisämarkkinat ja osalla EU-maista on yhteinen valuuttakin, ja EU muodostaa myös tulliliiton. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että EU noudattaa yhtenäistä kauppapolitiikkaa suhteessa unionin ulkopuolisiin valtioihin eli unionilla on esimerkiksi yhtenäiset tuontitullit.
Euroopan unionin jäsenmaana Suomen kauppapoliittinen edunvalvonta hoidetaan osana EU:n yhteistä kauppapolitiikkaa. Kauppapolitiikka on unionin yksinomaisessa toimivallassa, mikä tarkoittaa sitä, että komissio tekee yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat aloitteet ja ehdotukset sekä neuvottelee kauppapoliittisista sopimuksista kolmansien maiden kanssa. Komission rooli näkyy myös siinä, että vain komissio puhuu koko EU:n puolesta Maailman Kauppajärjestössä WTO:ssa. EU:n neuvotteluesityksiä sekä muita ajankohtaisia aiheita käsitellään viikoittain kokoontuvassa neuvoston kauppapoliittisessa komiteassa, jossa jäsenmaat yhdessä komission kanssa muokkaavat esitysehdotuksia.
Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä EU:n kauppapoliittinen valta laajeni, kun palvelukauppa kokonaisuudessaan, teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat sekä ulkomaiset suorat investoinnit siirtyivät sen toimivaltaan. Määräenemmistöpäätöksistä tuli samalla pääasiallinen päätöksentekomenettely. Vaatimus unionin toimivaltaan kuuluvien sopimusten kansallisesta voimaansaattamisesta poistui. EU:n kauppasopimukset ovat yleisesti kuitenkin niin pitkälle meneviä, että niihin saattaa edelleen sisältyä myös jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia elementtejä. Tällaiset sopimukset ovat siis luonteeltaan nk. sekasopimuksia, jotka hyväksytään myös kansallisissa parlamenteissa. Lissabonin sopimuksen myötä seurannut Euroopan parlamentin (EP) toimivallan kasvu heijastuu myös kauppapolitiikan tekoon. Euroopan parlamenttia tulee informoida neuvotteluista ja se osallistuu sopimusten hyväksymiseen.
Vaikka komission asema kauppapolitiikassa on vahva ja näkyvä, neuvosto tekee lopulliset päätökset neuvottelumandaateista sekä kansainvälisistä sopimuksista samoin kuin eri kauppapoliittisista toimista. Unionin toimivallasta huolimatta komissio ei toimi yksin, vaan jäsenmaat vaikuttavat myös EU:n neuvotteluesitysten sisältöön aktiivisesti. Kauppapoliittiset päätökset tehdään ministerineuvostossa pääsääntöisesti määräenemmistöllä, mutta tavoitteena päätöksenteossa lienee myös tulevaisuudessa pyrkiä konsensukseen. Kauppapoliittinen päätöksenteko EU:ssa perustuu Lissabonin sopimuksen artiklaan 207.
Kauppapolitiikkaan liittyvät kysymykset valmistellaan keskitetysti neuvoston Kauppapoliittisessa komiteassa (Trade Policy Committee, TPC), jossa kaikki jäsenmaat ovat edustettuina. Komitea kokoontuu viikoittain Brysselissä. Komiteassa käsitellään asioita, joilla on yleistä kauppapoliittista merkitystä. Näitä ovat esimerkiksi WTO- sekä EU:n kahdenväliset kauppaneuvottelut, kauppakiistat sekä muut kysymykset, jotka liittyvät EU:n kaupallisiin tai taloudellisiin suhteisiin kolmansien maiden kanssa. Neuvoa antavasta roolistaan huolimatta komitean asema kauppapoliittisena päätöksentekijänä on merkittävä. Varsinainen päätöksenteko tapahtuu ministerineuvostossa.
Varsinaisen Kauppapoliittisen komitean rinnalla komitea kokoontuu säännöllisesti eri asiantuntijakokoonpanoissa. Tällaisia ovat mm. palvelukauppaa ja investointeja, tekstiilejä ja terästä, teknisten vaatimusten vastavuoroista tunnustamista sekä moottoriajoneuvoja koskevat asiantuntijatyöryhmät. Kauppapoliittisia suojatoimenpiteitä kuten polkumyynti- ja tasoitustulleja käsitellään puolestaan neuvoston kaupallisten kysymysten työryhmässä sekä komission johtamassa polkumyyntikomiteassa.
Suomen kantoja Kauppapoliittisessa komiteassa käsiteltäviin aiheisiin valmistellaan viikoittain kokoontuvassa EU-asioiden komitean alaisessa EU-2- valmistelujaostossa, jota kutsutaan Kauppapoliittiseksi valmistelujaostoksi. Eri hallinnonalojen edustajat osallistuvat tähän jaostoon. Muutaman kerran vuodessa kokoontuu Kauppapoliittinen valmistelujaosto laajassa kokoonpanossa, jossa ovat viranomaisten ohella edustettuina myös sidosryhmät. Laaja kokoonpano käsittelee yleensä kansallista koordinointia edellyttäviä kauppapoliittisia linjauksia tai kuulee kauppapoliittisia asiantuntijoita. Tarvittaessa asioita voidaan valmistella kansallisesti myös kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköistä tai heidän edustajistaan koostuvassa EU-asioiden komiteassa ja viime kädessä ministeritasolla hallituksen EU-ministerivaliokunnassa.
Euroopan unionin osuus maailmankaupasta on viidennes, YK:n rahoituksesta neljännes ja maailman kehitysavusta puolet. Näin arvioituna EU ei ole ainoastaan eurooppalainen talous- ja rauhanprojekti, vaan keskeinen globaali toimija.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Kauppapoliittinen osasto
Päivitetty 27.5.2010